Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jaahas...löysit siis tiesi klaanit-osioon! Se on hyvä, sillä kuten olet jo tajunnut, täällä pelataan Kirkkauden neljällä, täysin uudella klaanilla (tai ainakin luulisin, että ne ovat täysin uudet :D).

 

Tammiklaani

Kissat

Tammiklaanin kissat ovat usein ruumiinrakenteeltaan lihaksikkaita ja suurikokoisia. He ovat hyviä kiipeilijöitä, mikäli kyseessö on heille tarpeeksi jykevä puu. Tammiklaanilaiset ovat tottuneet liikkumaan hiljaa metsässä ja suojautumaan aluskasvillisuuden, taikka puun lehvien sekaan. Kissojen väritys vaihtelee klaanissa suuresti, sillä klaani on melko tuore, eivätkä turkkien värit ole vielä ehtineet mukautua metsän väreihin. Luonteeltaan tammiklaanilaiset ovat usein ainakin omien sanojensa mukaan uljaita ja rohkeita. Rohkeus kyllä pitää paikkansa ja uljauskin, jos kyse on oman klaanin kissasta, mutta toisten klaanien auttaminen ei ole tammiklaanilaisten mielestä mukavaa, varsinkaan jos siitä ei saa vastapalvelusta. Tammiklaanin kissat eivät ole yleensä aloittamasa kahakoita, mutta he puolustavat itseään ja reviiriään hanakasti ja jos he näkevät vihollisklaanin kissan pulassa ilman, että tämä pyytää apua, he usein vain naureskelevat vahingoniloisina. Vahingonilo kuitenkin loppuu kuin seinään, ainakin jos vaara alkaa uhata myös Tammiklaania.

Reviiri

Tammiklaanin reviiri on oikeastaan pelkkää metsää. Valtapuulajeja ovat tammi ja vaahtera, jotka kestävät hyvin kiipeilyä. Alukasvillisuutta on runsaasti ja se on suhteellisen korkeaa, jonka ansioista tammiklaanilaisten on helppo piiloutua. Metsäriistaa reviirillä on erityisesti viherlehden aikaan runsaasti ja lehtikadonkin aikaan klaani ei ole ensimmäisenä kuolemassa nälkään, sillä tammenterhot houkuttelevat jyrsijöitä. Oraviakin on reviirillä melko paljon, ja tammiklaanilaiset jahtaavat niitä usein puihin saakka. Jos katsoo reviirien keskellä olevasta kokoontumispaikasta - koivulaaksosta - kohti Tammiklaanin reviiriä, on vasemmalla puolella melko vilkas ukkospolku. Ukkospolku toimii Tammiklaanin ja Viimaklaanin rajana. Oikean puolen, eli Hämäräklaanin ja Tammiklaanin rajana taas käytetään vanhaa kaksijalkojen hiekkapolkua.

Leiri

Tammiklaanin leiri on melko suuri ja se sijaitsee suunnileen Tammiklaanin reviirin keskustassa. Leiri on kyhätty tammien reunustamalle aukiolle. Leirin seinämät ovat paksut, sillä ne ovat tehty suurten puiden oksista, sekä piikkipensaiden oksista. Pesät on rakennettu oksista, jotta kissat eivät loukkaisi itseään piikkeihin. Kun leiriin saapuu sisään, oikealla puolella on heti sotureiden pesä. Vasemmalla puolella taas on oppilaiden pesä. Sisäänkäynniltä katsottuna oppilaiden pesän "takana" on klaaninvanhimpien pesä. Samalla logiikalla pentutarha on sotureiden pesän takana. Päällikön pesä on sisäänkäyntiä vastapäätä. Sen vasemmalta puolelta, klaaninvanhimpien pesän takaa lähtee lyhyt tunneli parantajan pesälle.

 

Hämäräklaani

Kissat

Hämäräklaanilaiset eivät kovinkaan usein ole raskasrakenteisia, sillä heidän on kuljettava soisella alueella. Suurin osa hämäräklaanilaisista ei viihdy puissa, vaikka heidän solakka ruumiinrakenteensa sopisikin luultavasti myös ohuille oksille. Kuten kaikissa muissakin klaaneissa, eivät hämäräklaanilaistenkaan turkit ole vielä mukautuneet soisen metsän tummiin sävyihin. Hämäräklaanilaiset ovat usein kokoontumisissa hiljaisia ja hieman salaperäisiä. He eivät kehuskele taidoillaan sillä jos sota syttyisi, he ajattelevat sen olevan heille eduksi. Hämäräklaanin kissat yrittävät välttää kahakoita, mutta tästä klaanista löytyy myös melko äkkipikaisia kissoja, jotka helposti menettävät malttinsa esimerkiksi rajalla. Normaalisti Hämäräklaani pysyttelee loitolla muista klaaneista. He eivät tahdo osoittaa heikkoutta pyytämällä apua, mutta he eivät myöskään anna apua helposti ja klaanin suostuttelemiseen menee aikaa.

Reviiri

Hämäräklaanin reviiri koostuu pääosin korvesta, eli soisesta kuusimetsästä. Hämäräklaanin nimi tulee siitä, että kosteassa kuusimetsässä on yleensä päiväsaikaankin melko pimeää. Tammiklaanin rajalla kasvaa muutamia tammia ja vaahteroita, mutta pian puusto muuttuu havupuiksi ja erityisesti kuusiksi. Aluskasvillisuutta on melko vähän, lukuun ottamatta muutamia varpuja ja erityisesti Kuohuklaanin rajaa kohti mentäessä joitakin suokasveja. Suosta tulee aina vain kosteampi Kuohukalanin reviiriä kohti mentäessä, ja rajalla on jo niin kosteaa, että siellä kasvaa enää muutamia käppyräisiä puita. Kovien sateiden aikaan hämäräklaanilaiset eivät edes käy kosteimmalla alueella, sillä jos suo alkaa tulvimaan, siellä tarvittaisiin lähes uimataitoa. Koivulaaksosta, kokoontumispaikasta katsottuna reviiri päättyy vasemmalta Tammiklaanin rajaan ja oikealta Kuohuklaanin rajaan. Tammiklaanin rajana käytetään kaksijalkojen hylkäämää hiekkapolkua ja Kuohuklaanin rajana toimii kohta, jossa suo muuttuu kokonaan joeksi. Yleisintä riistaa ovat kuivemmalla alueella oravat ja muut jyrsijät, kun taas suolla nähdään erilaisia lintuja.

Leiri

Hämäräklaanin leiri sijatsee kuivemmalla alueella, kuusimetsän peitossa. Leirin seinämät ja sisäänkäynnin tunneli ovat tehty havuista ja piikkipensaan oksista. Niitä on tuettu hieman paksummilla oksilla, joita on saatu läheltä Tammiklaanin rajaa. Pesät ovat melko huterat, sillä hämäräklaanilaiset luottavat leirin suojaväriin. Pesät koostuvat havuista ja muutamista vankemmista oksista. Kun leiriin tullaan sisään, ensimmäisenä oikealla puolella on suuren kiven kolossa sijaitseva päällikön pesä. Sitä vastapäätä on oppilaiden pesä. Oppilaiden pesän vieressä on parantajien pesä, jossa on vain seinät, sillä parantajat nukkuvat toisen suuren kiven halkeamassa. Klaaninvanhimpien pesä on päällikön pesän vieressä ja sen vieressä, lähes sisäänkäyntiä vastapäätä on sotureiden pesä. Parantajan ja sotureiden pesien välissä on pentutarha. Leirin keskellä kasvaa kuusi, jonka alla on riistakasa. Kuusen alla vaihdetaan usein kieliä.

 

Kuohuklaani

Kissat

Kuohuklaanilaisten turkit ovat lähes aina vedenpitäviä. Nyt, kun klaanit ovat vielä uudet, löytyy myös poikkeuksia, mutta luultavasti myöhemmässä vaiheessa kaikilla on paksut ja vedenpitävät turkit. Paksut turkit saavat usein kuohuklaanilaiset näyttämään suurilta ja voimakkaita. Yleisesti heitä pidetään hitaina, mutta jotkut heistä ovat hyvinkin nopeita juoksijoita, ja lähes jokaisella on nopeat refleksit kalojen nappaamista varten. Kaikki Kuohuklaanin kissat ovat uimataitoisia, ja yleensä veteen tottuneina he ovat myös niopeita uimareita. Luonteeltaan kuohuklaanilaiset ovat yleensä melko rauhallisia ja lempeitä. He auttavat muita klaaneja, sekä erakoita ja kotikisuja, jonka vuoksi jotkut klaanit halveksivat heitä. Vaikka jotkut heistä osaavat olla ilkeitä, klaani on silti huomattavasti vieraanvaraisempi, kuin esimerksi Tammiklaani. Kuohuklaani yrittää yleensä löytää sopuisan ratkaisun, mutta he eivät silti anna reviiriään ilmaiseksi.

Reviiri

Kuohuklaanin reviirillä on hyvin vähän piilopaikkoja, sillä se koostuu lähes avarasta alueesta, jossa risteilee paljon puroja ja jokia, sekä kasvaa vesikasveja. Kohti Viimaklaanin rajaa mentäessä, alue muuttuu hieman kuivemmaksi. Tällä alueella kasvaa matalia pensaita ja matalaa aluskasvillisuutta, josta voi napata maariistaa, kuten hiiriä ja myyriä. Veden lähellä kasvaa roimasti kaislaa, ja myös niiden seasta saattaa löytyä pieniä jyrsijöitä. Talvella riistatilanne on heikompi, sillä suurin osa puroista ja joista jäätyvät, mutta reviirin pikkuilinnut ja pienet nisäkkäät pitävät silti klaanin hengissä. Suunnilleen keskeltä reviiriä menee suhteellisen vilkas ukkospolku, joka sivuaa koivulaaksoa ja toimii Tammiklaanin ja Viimaklaanin rajana. Koivulaaksosta katsottuna Kuohuklaanin vasempana rajana toimii joki, jonka toisella puolella on Hämäräklaanin suoalueet. Kuohuklaanin oikeakin raja on joki, joka erottaa reviirin Viimaklaanista.

Leiri

Kuohuklaanin leirin seinämät ovat tehty kaislasta, sekä muista vesikasveista ja ne ovat oikeastaan melko matalat. Leirin erikoisuus on se, että se sijaitsee saarella, joka ehkäisee leiriin hyökkäämistä. Kuohuklaanin leirin sisäänkäynti ei ole tunneli, vaan siinä on ainoastaan noin kissan korkuiset seinämät, jotka suojaavat tuulelta. Ulkopuolisen silmään leiri on vaikeaa erottaa, sillä varsinaisten seinämien edessä on luontaisesti siinä kasvavat kaislat. Pesissä on pohjat, joka tarkoittaa sitä, että tulvienkin aikaan pesät kelluvat. Kun tulee sisään, ensimmäisenä oikealla on pentutarha, jonka seint ovat erityisen paksut, jotta pesä varmasti kelluu. Pentutarhaa vastapäätä sijaitsee sotureiden pesä, jonka vieressä on klaaninvanhimmat. Klaaninvanhimpien pesän vieressä on parantajan pesä, joka on vallannut koko sisäänkäyntiä vastapäätä olevan alueen. Paratajan pesälle ei heti näe, sillä sen edessä on saman laiset muurit, kuin leirin ympärillä. Niissäkin on sisäänkäynti. Pentutarhan ja parantajan pesän välissä on oppilaiden pesä, ja päällikön kaislapesä sijaitsee keskellä leiriä.

 

Viimaklaani

Kissat

Viimaklaanilaiset ovat useimmiten solakoita ja pitkäraajaisia, jonka vuoksi he ovat nopeita juoksijoita. Lihaksikkaitakin kissoja kyllä löytyy, etenkin, kun klaanien kissat eivät vielä ole niin "jalostuneita", mutta nopeus on kaikkien Viimaklaanin kissojen yksi tärkeimmistä elementeistä. Kuten muutkin klaanit, myöskään Viimaklaani ei ole vielä saanut mitään "normaalia" väritystä, joskin jossain vaiheessa heidän turkkinsa tulevat luultavasti olemaan väreiltään suurinpiirtein ainoastaan avomaalle soveltuvia vaaleita värejä. Luonteeltaan klaani on luultavasti kaikista epävakain, sillä kissoja löytyy joka lähtöön. Viimaklaanissa on ehkä eniten kilttejä kissoja, mutta yleensä myös pahimmat riidanhaastajat ja vallanhimoiset, sekä itsekkäimmät kissat tulevat Viimaklaanista. Jos päällikkönä toimii kiltti kissa, Viimaklaani on yleensä aina hyvien puolella ja ei tee rötöksiä, mutta jos päällikkönä on toisen ääripään kissa, klaani on yleensä ensimmäisenä vaatimassa muilta reviirejä ja haastamassa riitaa. Jos toinen klaani käy riistavarkaissa, on hyvin todennäköistä, että viimaklaanilaiset käyvät vastavierailulla pöllimässä riistaa kostoksi. Klaanissa sattuu kaikkein eniten "sisällissotia" Tähtiklaaniin uskovien ja Pimeyden Metsässä kouluttautuvien välillä.

Reviiri

Viimaklaanin reviiri on lähes pelkästään avomaata. Tammiklaanin rajan lähellä on hieman metsikköä, jossa kasvaa sekä muutama jykevämpi puu, että pari ohuempaa puuta. Metsikössä maa on pääosin multaa, mutta pian se muuttuu kallioksi, jota on reviirillä melko paljon. Kallio on loiva, ja alhaalla se muuttuu kivikkoiseksi, hiekkaiseksi ja multaiseksi maaksi. Yleisimpiä kasveja reviirillä ovat ruoho ja pidemmät heinäkasvit, sekä suhteellisen matalat pensaat ja piikkipensaat. Yleisintä riistaa ovat jänikset ja heinikossa viihtyvät jyrsijät, sekä metsiköstä saatava metsäriista. Lehtikadon aikaan riista on usein vähissä, sillä kanit viihtyvät koloissaan, eivätkä Viimaklaanin kissat ole parhaita metsäriistan nappaajia. Lisäksi alueella on haukkoja yleensä enemmän, kuin muilla reviireillä, sillä haukat saalistavat usein avomaalla. Kunhan kissat ovat tarpeeksi varovaisia, kokeneet soturit saattavat jopa saada haukasta juhla-aterian. Koivulaaksosta katsottuna Viimaklaanin vasempana rajana toimii joki, joka on Kuohuklaanin vastainen raja. Oikea raja taas on Tammiklaanin kanssa ja tällöin rajana toimii ukkospolku.

Leiri

Viimaklaanin leiri sijaitsee avomaalla, ja on sen vuoksi helposti nähtävissä. Leirin seimämät ovat silti vankat, sillä ne on tuettu paksuilla metsiköstä haetuilla oksilla ja vuorattu piikkipensaan oksilla. Pesät ovat pääosin samaa materiaalia, sillä kun reviiri on suureksi osaksi avomaata, ei paljon valinnanvaraa ole. Kun leiriin saapuu sisää, katse kiinnittyy usein vastapäätä olevaan suureen sotureiden pesään. Muuten leiristä saa hutaistun tunnelman, sillä pesät ovat miten sattuu, eivätkä kehänä aukion ympärillä. Tämä kuitenkin johtuu siitä, että Viimaklaanilaisten pesät ovat leirin pehmeimpien kohtien päällä. Reviirillä ei kasva paljonkaan sammalta, jonka vuoksi Viimaklaanin kissat nukkuvat kuopissa, jotka on vuorattu höyhenin. Sen takia pesien maan on oltava pehmeää.

 

 

 

 

 

©2019 Kirkkaus - suntuubi.com