Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Täältä pääset siis lukemaan sekä klaanien, että itse roolipelin historiasta.

 

Klaanien historia

"Vai tahdotte te pennut kuulla tarinan klaanien synnystä? Kyllähän minä sen voin teille kertoa! Yritän ensin muistaa sen kokonaan..." vanha naaras totesi ja muisteli hetken jo useita sukupolvia vanhaa tarinaa. 

"Tarina alkaa kaksijalkalasta vuodenaikoja aiemmin..." klaaninvanhin aloitti.

"Kaunis nuori erakkonaaraas sai tietää odottavansa pentuja. Hän eli yksin kaksijalkalassa, mutta vietti aikaa yhden hurmaavan, tummaturkkisen kotikisun kanssa. Tämä kotikisu oli nimeltään Mikael ja kolli oli pentujen isä. Viiru - pentujen emo - päätti asustella odotusaikansa Mikaelin pihalla. Sisään hän ei kuitenkaan suostunut menemään, ja ruokanappuloitakin naaras söi ainoastaan raskauden lopussa, kun metsästyksestä ei enää tullut mitään. Kun synnytyksen aika vihdoin koitti, oli tumma kolli koko ajan Viirun vierellä. Synnytys oli nuorelle erakkonaaraalle raskas ja yksi pennuista menehtyi synnytykseen. Pienenpieni, isäänsä suuresti muistuttava kollipentu jäi iäksi nimeämättä. Pentujen emo oli kuitenkin musertunut toiseksi viimeisen pentunsa menetyksestä, joten naaras ei vielä nimennyt muitakaan pentujaan. Noin neljäsosakuun kuluttua emo ja isä nimesivät pennut. Vanhin, utelias ja muita pentujä määräilevä siniharmaa kolli sai nimekseen Kuohu. Toisena syntynyt pentu, Mikaelin tavoin tummaturkkinen pentu sai nimekseen Hämärä. Kolmas pentu, Viimaksi nimetty vaaleanruskea naaras oli hieman pelokas ja epävarmaa, jonka vuoksi emo huolehti hänestä tarkasti. Silti vanhempien kultapoika oli Tammeksi nimetty punaruskea kolli, joka oli seikkailunhaluinen, mutta lempeä. Muut sisarukset eivät pitäneet nuorimman veljen suosimisesta, mutta he eivät tehneet mitään, silla Tammi oli kuitenkin pentueen viimeinen, eikä nuori kolli koskaan kehuskellut asemallaan. Perhe asettautui elämään pensaan alle, Mikaelin pihalle. Kolli kävi usein katsomassa heitä, kunnes eräänä päivänä tämä ei tullutkaan. He odottivat vielä päivän, mutta kollista ei näkynyt jälkeäkään. Saman päivän iltana emo ja pennut näkivät, kuinka Mikael kuljetettiin kopassaan autoon. Kollin kylki ei enää kohoillut. Kumppaninsa kuoleman jälkeen Viirun sydän oli särkynyt ja perhe jätti järkyttyneenä vanhan kotinsa ja asettui asumaan kadulle, kuten Viiru oli kuita aiemmin tehnyt. Yhtenä kauniina aamuna naaras kuitenkin löysi taas elämänsä rakkauden. Tällä kertaa kolli oli vitivalkoinen ja tämä esitteli itsensä Pyryksi. Edelleen Mikaelin kuolemasta järkyttynyt Viiru ei kestänyt olla ilman uutta kumppaniaan. Niinpä hän teki vaikean päätöksen jättää kadut taakseen ja asettua pentuineen elämään kotikisun elämää uuden kollin kanssa.

 

Aikaa kului, ja pennut kasvoivat. He elivät kotikissan turvallista elämää, mutta jotain puuttui silti. Vaikka Viiru oli täysin sopeutunut asiaan kumppaninsa Pyryn voimin, sisarukset kaipasivat silti vapautta. Heidän luontonsa veti heitä ulos. Kuohu yritti puhua emolleen, mutta tämä ei välittänyt. Niinpä sisarukset kokoontuivat yhteen, ja he yrittivät vielä kerran suostutella Viirun lähtemään. Tammi käveli emonsa luo.

´Me kaipaamme vapautta ja raitista ilmaa herätessämme. Et ehkä halua tulla mukaan, mutta me lähdemme´, punaruskea kolli maukui tummanvihreät silmät kiiluen. Hän toivoi emonsa tulevan mukaan, sillä sisarukset olivat aina tehneet kaiken emonsa kanssa. Emon vastaus oli kuitenkin kaikille pennuille pettymyt: ´Siinä tapauksessa meidän on hyvästeltävä.´

 

Niin sisarukset lähtivät. He tahtoivat kuitenkin päästä mahdollisimman kauas kaksijaloista, joten he hylkäsivät kaksijalkalan ja asettuivat asumaan nykyiseen koivulaaksoon. Kuitenkin eri alueet alkoivat vetää nuorukaisia puoleensa. Jykevä metsä kiehtoa Tammea, kun taas Hämärä tahtoi lähteä tutkimaan kosteampaa metsää, sekä suoaluetta. Kuohu kiinnostui vedestä ja Viima rakasti avomaata yli kaiken. He eivät silti tahtoneet erota, joten he yrittivät keksiä ratkaisun. Koivulaakso ei tuntunut kenellekään omalta, Kuohulle se oli liian kuiva, Tammelle liian vähäpuinen, sillä ainoat puut olivat muutama koivu. Viima taas ei pitänyt koivuista yhtään ja Hämärän mielestä alue oli liian kuiva ja valoisa. He päättivät kokeilla jokaisen aluetta yksitellen. Viiman avomaa oli ensimmäinen paikka. Kuohun oli kuitenkin lihaksikkaana kissana vaikeaa saada avomaariistaa kiinni, ja Tammi, sekä Hämärä eivät pitäneet puiden puuttumisesta. Kuohun kostea alue oli seuraava testipaikka. Kävi kuitenkin ilmi, etteivät muut osanneet uida, ja Viima pelkäsi vettä. Sen vuoksi naaras ei viihtynyt myöskään Hämärän suoalueella. Kuohulle siellä oli liian vähän valoa, kuten myös Tammen alueella ja siellä Viima vihasi puita. Niinpä sisarukset asettuivat alueilleen. Ne olivat heille kuitenkin valtavat yksinään. Niinpä jokainen alkoi kutsua kissoja luokseen, eikä kukaan tiennyt toisten puuhista. 

 

Kun jokaisella oli oma pieni joukko, lähti Kuohu tervehtimään pikkusisaruksiaan. Hän lähti yksin ja jätti joukkonsa puolustamaan reviiriä. Kuohu aloitti Hämärästä. Hänen uidessaan joen yli, kolli sai kuitenkin ikävän vastaanoton, kun Hämärän laumalaiset asettuivat puolustamaan reviiriään.

´Eikö tämä ole Hämärän reviiri?´ kolli kysyi ihmeissään ja sai selville, että myös Hämärällä oli oma lauma. Hän kävi tapaamassa siskoaan, ja vaikka he olivatkin hieman vaivaantuneita toistensa seurassa, tapaaminen meni silti rauhallisesti. Seuraava kohde oli Tammen reviiri. Tammi oli itse metsällä veljensä tullessa, ja heidän keskustelunsa oli lempeä ja veljellinen. Viimeisenä oli Viiman alue. Kun hän saapui rajalle, siellä ei ollut ketään, mutta hajumerkit haisivat silti Kuohun nenään. Keskellä reviiriä Viiman kissat pysäyttivät hänet. He hyökkäsivät oikopäätä tämän kimppuun, mtta Kuohu antautui oitis.

´Tulin tapaamaan sisartani Viimaa!´ kolli huusi anovasti.

´Tarkoitatko Viimatähteä?´ joku kissoista kysyi. Kuohu nyökkäsi yllättyneenä ja hänet saatettiin leirii puhumaan sisarelleen. Heidänkin keskustelunsa sujui ongelmitta ja Kuohu palasi takaisin reviirilleen. Joka laumalla oli omat tapansa.

 

Kerran sattui niin, että kaikkien laumojen kissat olivat samaan aikaan koivulaaksossa saalistamassa. Tämä aiheutti hieman riitaa, sillä kaikki klaanit pitivät aluetta omanaan. Lopulta alue päätettiin ei kenenkään-maaksi, ja siellä päätettiin Hämärän johdolla kokoontua täysikuun aikaan vaihtamaan kuulumisia. Se oli ensimmäinen kokoontuminen, jossa päätettiin alkaa kutsua laumoja klaaneiksi. Pikkuhiljaa klaanit alkoivat omaksua toistensa tapoja, kuten klaanipäällikön nimen, sekä arvot. Myöhemmin ensimmäinen kuollut päällikkö, Hämärätähti, perusti Tähtiklaanin."

Klaaninvanhin päätti tarinansa.

"Sen pituinen se", tämä kehräsi.

 

Nykyisen pelin tapahtumat sijoittuvat siis muutamaa sukupolvea tuota aikaa myöhemmin. Mitään merkittävää ei ole tapahtunut, ja historiaan tulee lisää, kun tarinoidaan.

 

 

Pelin historia

Kirkkaus on luotu 24.1.2018, joten sen historia sisältyy toistaiseksi tähän yhteen lauseeseen xD.

 

 

©2019 Kirkkaus - suntuubi.com